Näkökulmia Töölönlahteen ja Tapiolaan
Tällä viikolla luettavana oli kolme lyhyttä tekstiä, joista kaksi liittyi Töölönlahteen ja yksi Tapiolaan. Töölönlahtea oli lähestytty monesta eri näkökulmasta. Ensimmäinen teksti oli puhe tai sen alustus, jossa kirjoittaja lähestyi aluetta omakohtaisena kokemusympäristönä sekä käsitteli sen merkityssisältöä asiantuntijana. Toisessa tekstissä kerrottiin ensin valmistuneen kilpailun faktatietoja ja loppupuolella siirryttiin arvioivaan kritiikkiin. Kolmas teksti oli yleisönosastokirjoitus, jossa pyrittiin maisemaan liittyvällä argumentoinnilla vaikuttamaan käynnissä oleviin liikennejärjestelyihin Tapiolassa.
Puheen alustuksessa hyödynnettiin kahta eri näkökulmaa aiheen tarkastelussa. Omakohtainen asukasrooli ja maisema-arkkitehtuurin asiantuntijan rooli - joiden avulla aihetta lähestyttiin hieman eri perspektiiveistä - sekoittuivat osittain toisiinsa tekstissä, mutta avasivat aihetta laajemmin kuin vain yhdestä suunnasta tehty tarkastelu olisi tehnyt. Näkökulmien osittainen vastakkaisuus myös paransi vaikutusta koska yleisölle annettiin enemmän samaistumisen mahdollisuuksia.
Toista tekstiä käsiteltäessä keskusteluissa otettiin esille pitkä aikaperspektiivi suunnittelun ja rakentamisen välillä. Jos aikajänne suunnittelusta toteutukseen on kymmeniä vuosia, voi ympäristö ja alueen viitekehys jo muuttua oleellisesti. Alkuperäinen suunnitelma ei ehkä enää toimikaan tai se ei enää ole "muodinmukainen". Kun suunnittelua tehdään merkityksellisesti yhdellä Suomen tärkeimmistä alueista aivan Helsingin keskustassa, voi ongelmaksi nousta myös se ettei mikään kelpaa. Suunnitellaan ja suunnitellaan uudelleen ja muutetaan sitten vielä kerran suunnitelmia. Suuren rakennuspaineen alaisella keskusta-alueella tulee ajan venymisestä muitakin ongelmia. Tekstissäkin pohdittiin ympäröivän rakentamisen puristuksissa olevan kohdealueen viherrakentamista. Kumpi ehtii ensin, rakennukset vai puisto? Kumman ehdoilla edetään? Keskustelussa pohdittiin voisiko puistorakenne olla määräävä elementti ja rakennuksilla ikään kuin täytettäisiin puistojen välitilat. Nythän tilanne on usein päinvastainen kun rakennuksilta ylijääneitä nurkkauksia ja epätiloja koitetaan pelastaa viherrakentamisella.
Töölönlahden eteläosassa sijaitseva kansalaistori sai kirjoituksessa negatiivista kritiikkiä autiudestaan ja pientyhmäkeskusteluissa oltiin pitkälti samaa mieltä. Suurten rakennusten suorat kiiltävät tai lasipintaiset seinät eivät keskustele torialueen kanssa ja Kiasman portaista puhaltava puhuri tekee alueesta varsinaisen tuulitunnelin.
Yleisönosastokirjoitus oli teksteistä mielenkiintoisin ja myös eniten keskustelua herättävä. Siinä kohdeyleisö ei ollut niin valikoitunutta kuin muissa teksteissä ja sen huomioiminen toi kirjoitukseen aivan erilaisen sävyn. Kirjoituksessa käsiteltiin lyhyesti aiheeseen liittyviä faktoja, ongelma sekä esitettiin oma mielipide tuettuna erilaisilla referensseillä. Myös vihjaava ratkaisu ilmaistiin kiteytetysti. Miten hyvin maisemallisiin ja taiteellisiin näkökulmiin perustuva asiantuntijateksti sitten puree asiasta päättäviin poliitikkoihin ja pitkälti taloudellisiin seikkoihin ja käytännön toiminnallisuuteen huomioiviin virkamiehiin? Kansanomaistaminen viittaamalla Oxford Companion to the Gardens teoksessa Taj Mahalin olevan samalla sivulla Tapiolan kanssa tuntui luettaessa hieman humoristiselta referenssiltä. Artikkelilla ilmeisesti kuitenkin oli vaikusta koska julkaisua seuraavana päivänä alueen suunnittelija oli tutustumassa kyseiseen teokseen A-osaston kirjastossa.
Demokratia ja argumentaatiotaito
Demokratia perustuu siihen että valitaan se vaihtoehto joka saa taakseen eniten kannattajia. Aina se ei tarkoita järkevimmän, taiteellisimman, taloudellisimman tai muulla tavoin parhaan vaihtoehdon valitsemisesta. Kannattajat tietyn aatteen tai mielipiteen taakse kerätään usein taitavalla manipuloinnilla, jossa oma etu ratkaisee. Verbaalisesti taitava puhuja tai hyvä kirjoittaja voi saada enemmistön mielipiteen käännettyä haluamalleen kannalle. Argumentaatiotaito eli kyky esittää väitteitä ja mielipiteitä sekä perustella niitä on erityisen tärkeässä roolissa oman sanoman läpiviemisessä.
Ajatellaan esimerkiksi seuraavaa väittelyä, jossa eri mieltä olevat herrat A ja B väittelevät puun kaatamisesta. A perustelee väitettään sanomalla "puuta ei tulisi kaataa, koska minä pidän siitä", joka on sinänsä ihan hyvä peruste. B taasen perustelee kaatamishaluaan sanomalla "puu tulisi kaataa, koska se on jo laho, minkä huomaa tämän puun harsuuntumisesta, lehtien tai neulasten määrän vähäisyydestä muihin saman lajin ja alueen puihin verrattuna sekä puun kyljessä kasvavista käävistä. Puu on siis vaarallinen ohikulkijoille, koska se voi myrskyssä kaatua jonkun päälle". Väittelijä B on näin ollen esittänyt huomattavasti A:ta enemmän perusteita ja oikeutuksia omalle mielipiteelleen ja puun kaatamiselle, jolloin yleinen mielipide voi hyvinkin kallistua B:n kannalle. Jos A haluaa säästää puun tulisi hänen perustella kantaansa paremmin, esimerkiksi sanomalla: "Puun etäisyys lähimmästä ulkoilureitistä on monta sataa metriä eikä siis voida olettaa että myrkyssä ohikulkijoita olisi sen kaatumaetäisyydellä. Koska puu on lajiltaan haapa, on sen pystyyn jättäminen kannatettavaa myös ekologian suhteen koska haapa tarjoaa elinympäristön monelle eri eläinlajille, kuten hyönteisille, haapaperhoselle, sienille sekä jäkälille". Väittely voi jatkua erilaisilla tarkennuksilla ja perusteilla ja lopulta yleinen mielipide yleensä kallistuu sen kannalle, joka on kyennyt esittämään eniten kohdeyleisöön purevaa argumentaatiota.
Argumentaatiota on syytä muokata kohdeyleisön mukaan. Mikäli kuulija- tai lukijakunta koostuu alan asiantuntijoista voidaan perusteita esitettäessä käyttää alan ammattitermistöä ja korostaa alaan liittyviä aiheita. Jos kohdeyleisönä taasen on asiasta mitään tietämätön kohderyhmä tai kohderyhmä on tuntematon, pitää argumentoinnissa käyttää yleistajuista kieltä ja vertauksia joihin kuka tahansa voi samaistua ja jotka kuka tahansa voi tulkita. Liian vaikean kielen käyttö tai monimutkaisten perustepolkujen luominen voi kääntyä itseään vastaan, jos kohdeyleisö ei ymmärrä lukemaansa tai kuulemaansa.
Tämä huomataan myös käsittelemissämme tekstiotteissa, jotka oli suunnattu erityyppiselle yleisölle. Puheessa käytettiin sekä kansanomaista että ammattitermistöä, koska kuulijakunta oletettavasti koostui pääasiassa asiasta kiinnostuneista henkilöistä. Toinen artikkeli, joka oli julkaistu Arkkitehti-lehdessä, sisälsi ammattitermistöä ja perusteluita juuri arkkitehtuurin näkökulmasta. Kolmas teksti sen sijaan julkaistiin Länsi-Uusimaa lehdessä, jonka lukijakunta ei välttämättä olisi sisäistänyt pelkällä ammattitermistöllä kirjoitettua tekstiä. Tämän vuoksi kansanomaistus esimerkiksi Taj Mahal referensseillä puolsi varmasti paikkaansa viestin perille saamiseksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti