Jokainen meistä tulkitsee luontoa omalla tavallaan. Luonnon merkitys kulttuurista toiseen siirryttäessä voi vaihdella suuresti ja myös saman kulttuurin sisällä eri ihmiset kokevat ja mieltävät luonnon eri tavoin. Mitä luonto oikeastaan on? Mitä siihen kuuluu? Kuuluuko ihminen osaksi luontoa vai onko vain ihmisen koskematon paikka alkuperäistä luontoa? Onko ihmisen vaikutus luontoon hyödyllinen vai tuhoava?
Tämän viikolla käsittelimme ihmisten luontokäsitystä ja luonnonsuojelun aatetta eri kulttuureissa ja eri aikakausina. Tarjolla oli tusina artikkelia kummastakin aihepiiristä:
Nature and Ideology: Natural Garden Design in the Twentieth Century
Environmentalism in Landscape Architecture
Luin itse Craig Clunasin artikkelin, jossa hän kuvasi kiinalaisen puutarhan suhdetta luontoon ja sen ideologiaa erityisesti länsimaisesta näkökulmasta. Tekstissä kävi ilmi kuinka länsimainen käsitys ja arvostus kiinalaisesta puutarhataiteesta muuttui päinvastaiseksi sadassa vuodessa.
1800-luvun puolivälissä kiinalaista puutarhataidetta ja kiinalaisten mielenlaatua yleensäkin pidettiin länsimaissa keinotekoisena sekä julmana ja kiduttavana. Asenne oli vähättelevä ja mustamaalaava ja kiinalaisten luonnonvastaisuutta korostettiin. Epäluonnollisesta nostettiin usein esiin miniatyyripuut "bonsai" (Japanilainen nimi), joiden yhteydessä luonnon vääristelyä ja pahoinpitelyä verrattiin kiinalaisten naisten jalkojen sitomisen traditioon. 1800-1900-lukujen vaihteessa Kiinaa verrattiin useasti Japaniin ja näissä vertailuissa Japania yleensä ihannoitiin ja Kiinaa "ruoskittiin".
1900-luvun alkupuolella asenteet muuttuivat ja länsimaissa alettiin tuoda esiin Kiinalaisen puutarhan monimuotoisuutta ja kiduttamisen sijaan alettiin puhua kärsivällisestä ja huolellisesta puutarhanhoidosta. Samaan aikaan länsimaissa havaittiin että Japanilaisen puutarhan hyveet olivat itse asiassa Kiinan varhaiselta ajalta lähtöisin. 1900-luvun puolivälissä Kiinalaisen puutarhataiteen pitkää muuttumatonta jatkumoa alettiin arvostaa ja Kiinalaisten puutarhaan liittyvää filosofiaa kunnioittaa. "Kiinassa puutarha on enemmän kuin rauhan tyyssija ja unelmien heijastuma, se on elämän filosofian ruumiillistuma" (Graham, Dorothy. Chinese Gardens: Gardens of the Contemporary Scene, an Account of their Design and Symbolism. New York: Dodd, Mead & Co., 1938)
Craig Clunasin artikkeli oli mielenkiintoinen kuvaus asenneilmapiirin ja luontokäsityksen muuttumisesta. Teksti oli selkeä ja johdonmukainen sekä kronologisesti etenevä. Kirjoitus vaikutti asiantuntevalta ja objektiiviselta. Sen monialaiset ja runsaat tekstiviitteet sivusivat puutarhataiteen ohella eri aikakausien politiikkaa ja sota-ajan vaikutuksia ja syitä lännen asenteiden muuttumisesta itää ja Kiinaa kohti. Tekstin perusteella kävi selväksi että mielipiteen muutos ei niinkään johtunut puutarhakulttuurin muuttumisesta Kiinassa vaan lähinnä länsimaisen ajattelutavan muutoksesta sen suhtautumisessa luontoon.
Luonnon syvin olemus
Toinen (kaikkien lukema) teksti oli Anne Whiston Spirnin artikkeli, jossa hän käsitteli luonnon ja luonnollisuuden syvintä olemusta. Kirjoituksessa tuotiin hyvin esille "luonto" käsitteen vahva kulttuurisidonnaisuus. Kirjoitus herätti ryhmässä myös pohtivan keskustelun luonnon merkityssisällöstä.
Kuinka luontoa voi lähestyä? Voidaanko "luonto" tunnistaa objektiivisesti ilman ihmisten arvoja? Mihin vedetään raja luonnollisen ja luonnottoman välillä?
Luontoa kuvaava sana "nature" on lähtöisin latinalaisesta sanasta natura, jonka pääasiallinen merkitys oli alunperin kuvata jonkin hahmoa tai luonnetta ja joka tuli myöhemmin määrittelemään maailmaa (Williams 1986). Toisen määritelmän mukaan luonto on kaikkea, joka sisältää klorofylliä, mikä ei ole tehty tiilistä ja on vapaa moottoroiduista ajoneuvoista (Ibeling, 1999). Kolmannen, tieteellisemmän määritelmän mukaan luonto on kaikkea joka järjestää ja ylläpitää itseään, riippumatta ihmisen toiminnoista, mutta ei koskaan ihmisen perusteiden mukainen (Schroevers, 1980).
Tein pienimuotoisen kyselytutkimuksen ja kysyin lapsiltani mitä luonto heidän mielestään tarkoittaa? Nuorin, 6 v poikani vastasi: "kasveja, kukkia ja puita", vanhempi, 9 v poikani sanoi "puita ja kasveja, metsiä , ruohoa, vesistöjä, kivaa ja rauhallista paikkaa" ja vanhin 11 v tyttäreni mielestä luonto on jotain "puhdasta, kaunista, vihreää ja saastumatonta". Aika idealistisia käsityksiä, mutta eivät varmastikaan vääriä.
Lukuisista erilaisista tulkinnoista voidaan todeta ettei luonnolle ole yhtä yleispätevää määritelmää. Kulttuurista riippumatta luonto kuitenkin yleensä viittaa hyvään eli termillä on positiivinen kaiku.
Luontoon ja luonnolliseen on vedottu ja vedotaan edelleen monissa maisema-arkkitehtuuriin liittyvissä projekteissa. "Luontonäkökohdat huomioiden...", "Luonnollinen ympäristö...", "Luonnonmukainen lähestymistapa...", "Luontoarvoja korostava..." ja muita vastaavia perusteita korostavalla selostuksella pyritään suunnitelmaan saamaan positiivinen sävy.
Anne Whistonin Spirnin artikkelissa verrattiin 1800 ja 1900-lukujen vaihteessa kahta maisema-arkkitehtiä, Frederick Law Olmstedia ja Jens Jenseniä, joista molemmat toteuttivat suurisuuntaisia puistosuunnitelmia lähtökohtanaan luonnollisen ympäristön aikaansaaminen. Luonnollisen käsite ei heillä kuitenkaan ollut yhtenevä. Jens Jensen painotti luonnollisuuden tavoittelussaan paikan omia vahvuuksia ja paikallisia kasvilajeja, kun taas Frederic Law Olmsted hyödynsi myös paikalle outoja ja eksoottisiakin kasvivalintoja tavoitellessaan luonnollista ympäristöä.
Maisema-arkkitehtuurissakin luonnolle on erilaisia lähtökohtia. Suunnittelu voi perustua ekologiaan pohjautuviin sääntöihin ja periaatteisiin (IanMc Harg) tai lähtökohdat voivat olla ei-tieteellisessä logiikassa perustuen intuitioon ja taiteeseen?
Koska viittaaminen luontoon tai luonnolliseen voi olla niin monimerkityksellistä, kasvaa "väärien" tulkintojen määrä. Paitsi eri kulttuuripiirien edustajilla, myös eri ammattikunnilla on toisistaan poikkeava käsitys luonnosta. Pitäisikin aina olla kriittinen kun pohjaa työnsä tai puheensa "luonnon" lähtökohtiin.
Etenkin nykyisen ilmastonmuutoskeskustelun aikakaudella ihmisen suhde luontoon on noussut entistä enemmän pinnalle. Keskusteluissa kuten myös Anne Whiston Spirnin tekstissä nousi esiin toteamus siitä että "luonto" ja "ekologia" voidaan nähdä niin monesta eri näkökulmasta ettei pitäisi tyytyä vain yhteen "varmaan" ratkaisuun tai määritelmään, vaan kyselyn ja tutkimusmatkailun hengessä pitää mieli avoinna erilaisille tulkinnoille ja vaihtoehdoille.
maanantai 16. joulukuuta 2013
sunnuntai 8. joulukuuta 2013
Demokratia ja argumentaatiotaito
Näkökulmia Töölönlahteen ja Tapiolaan
Tällä viikolla luettavana oli kolme lyhyttä tekstiä, joista kaksi liittyi Töölönlahteen ja yksi Tapiolaan. Töölönlahtea oli lähestytty monesta eri näkökulmasta. Ensimmäinen teksti oli puhe tai sen alustus, jossa kirjoittaja lähestyi aluetta omakohtaisena kokemusympäristönä sekä käsitteli sen merkityssisältöä asiantuntijana. Toisessa tekstissä kerrottiin ensin valmistuneen kilpailun faktatietoja ja loppupuolella siirryttiin arvioivaan kritiikkiin. Kolmas teksti oli yleisönosastokirjoitus, jossa pyrittiin maisemaan liittyvällä argumentoinnilla vaikuttamaan käynnissä oleviin liikennejärjestelyihin Tapiolassa.
Puheen alustuksessa hyödynnettiin kahta eri näkökulmaa aiheen tarkastelussa. Omakohtainen asukasrooli ja maisema-arkkitehtuurin asiantuntijan rooli - joiden avulla aihetta lähestyttiin hieman eri perspektiiveistä - sekoittuivat osittain toisiinsa tekstissä, mutta avasivat aihetta laajemmin kuin vain yhdestä suunnasta tehty tarkastelu olisi tehnyt. Näkökulmien osittainen vastakkaisuus myös paransi vaikutusta koska yleisölle annettiin enemmän samaistumisen mahdollisuuksia.
Toista tekstiä käsiteltäessä keskusteluissa otettiin esille pitkä aikaperspektiivi suunnittelun ja rakentamisen välillä. Jos aikajänne suunnittelusta toteutukseen on kymmeniä vuosia, voi ympäristö ja alueen viitekehys jo muuttua oleellisesti. Alkuperäinen suunnitelma ei ehkä enää toimikaan tai se ei enää ole "muodinmukainen". Kun suunnittelua tehdään merkityksellisesti yhdellä Suomen tärkeimmistä alueista aivan Helsingin keskustassa, voi ongelmaksi nousta myös se ettei mikään kelpaa. Suunnitellaan ja suunnitellaan uudelleen ja muutetaan sitten vielä kerran suunnitelmia. Suuren rakennuspaineen alaisella keskusta-alueella tulee ajan venymisestä muitakin ongelmia. Tekstissäkin pohdittiin ympäröivän rakentamisen puristuksissa olevan kohdealueen viherrakentamista. Kumpi ehtii ensin, rakennukset vai puisto? Kumman ehdoilla edetään? Keskustelussa pohdittiin voisiko puistorakenne olla määräävä elementti ja rakennuksilla ikään kuin täytettäisiin puistojen välitilat. Nythän tilanne on usein päinvastainen kun rakennuksilta ylijääneitä nurkkauksia ja epätiloja koitetaan pelastaa viherrakentamisella.
Töölönlahden eteläosassa sijaitseva kansalaistori sai kirjoituksessa negatiivista kritiikkiä autiudestaan ja pientyhmäkeskusteluissa oltiin pitkälti samaa mieltä. Suurten rakennusten suorat kiiltävät tai lasipintaiset seinät eivät keskustele torialueen kanssa ja Kiasman portaista puhaltava puhuri tekee alueesta varsinaisen tuulitunnelin.
Yleisönosastokirjoitus oli teksteistä mielenkiintoisin ja myös eniten keskustelua herättävä. Siinä kohdeyleisö ei ollut niin valikoitunutta kuin muissa teksteissä ja sen huomioiminen toi kirjoitukseen aivan erilaisen sävyn. Kirjoituksessa käsiteltiin lyhyesti aiheeseen liittyviä faktoja, ongelma sekä esitettiin oma mielipide tuettuna erilaisilla referensseillä. Myös vihjaava ratkaisu ilmaistiin kiteytetysti. Miten hyvin maisemallisiin ja taiteellisiin näkökulmiin perustuva asiantuntijateksti sitten puree asiasta päättäviin poliitikkoihin ja pitkälti taloudellisiin seikkoihin ja käytännön toiminnallisuuteen huomioiviin virkamiehiin? Kansanomaistaminen viittaamalla Oxford Companion to the Gardens teoksessa Taj Mahalin olevan samalla sivulla Tapiolan kanssa tuntui luettaessa hieman humoristiselta referenssiltä. Artikkelilla ilmeisesti kuitenkin oli vaikusta koska julkaisua seuraavana päivänä alueen suunnittelija oli tutustumassa kyseiseen teokseen A-osaston kirjastossa.
Demokratia ja argumentaatiotaito
Demokratia perustuu siihen että valitaan se vaihtoehto joka saa taakseen eniten kannattajia. Aina se ei tarkoita järkevimmän, taiteellisimman, taloudellisimman tai muulla tavoin parhaan vaihtoehdon valitsemisesta. Kannattajat tietyn aatteen tai mielipiteen taakse kerätään usein taitavalla manipuloinnilla, jossa oma etu ratkaisee. Verbaalisesti taitava puhuja tai hyvä kirjoittaja voi saada enemmistön mielipiteen käännettyä haluamalleen kannalle. Argumentaatiotaito eli kyky esittää väitteitä ja mielipiteitä sekä perustella niitä on erityisen tärkeässä roolissa oman sanoman läpiviemisessä.
Ajatellaan esimerkiksi seuraavaa väittelyä, jossa eri mieltä olevat herrat A ja B väittelevät puun kaatamisesta. A perustelee väitettään sanomalla "puuta ei tulisi kaataa, koska minä pidän siitä", joka on sinänsä ihan hyvä peruste. B taasen perustelee kaatamishaluaan sanomalla "puu tulisi kaataa, koska se on jo laho, minkä huomaa tämän puun harsuuntumisesta, lehtien tai neulasten määrän vähäisyydestä muihin saman lajin ja alueen puihin verrattuna sekä puun kyljessä kasvavista käävistä. Puu on siis vaarallinen ohikulkijoille, koska se voi myrskyssä kaatua jonkun päälle". Väittelijä B on näin ollen esittänyt huomattavasti A:ta enemmän perusteita ja oikeutuksia omalle mielipiteelleen ja puun kaatamiselle, jolloin yleinen mielipide voi hyvinkin kallistua B:n kannalle. Jos A haluaa säästää puun tulisi hänen perustella kantaansa paremmin, esimerkiksi sanomalla: "Puun etäisyys lähimmästä ulkoilureitistä on monta sataa metriä eikä siis voida olettaa että myrkyssä ohikulkijoita olisi sen kaatumaetäisyydellä. Koska puu on lajiltaan haapa, on sen pystyyn jättäminen kannatettavaa myös ekologian suhteen koska haapa tarjoaa elinympäristön monelle eri eläinlajille, kuten hyönteisille, haapaperhoselle, sienille sekä jäkälille". Väittely voi jatkua erilaisilla tarkennuksilla ja perusteilla ja lopulta yleinen mielipide yleensä kallistuu sen kannalle, joka on kyennyt esittämään eniten kohdeyleisöön purevaa argumentaatiota.
Argumentaatiota on syytä muokata kohdeyleisön mukaan. Mikäli kuulija- tai lukijakunta koostuu alan asiantuntijoista voidaan perusteita esitettäessä käyttää alan ammattitermistöä ja korostaa alaan liittyviä aiheita. Jos kohdeyleisönä taasen on asiasta mitään tietämätön kohderyhmä tai kohderyhmä on tuntematon, pitää argumentoinnissa käyttää yleistajuista kieltä ja vertauksia joihin kuka tahansa voi samaistua ja jotka kuka tahansa voi tulkita. Liian vaikean kielen käyttö tai monimutkaisten perustepolkujen luominen voi kääntyä itseään vastaan, jos kohdeyleisö ei ymmärrä lukemaansa tai kuulemaansa.
Tämä huomataan myös käsittelemissämme tekstiotteissa, jotka oli suunnattu erityyppiselle yleisölle. Puheessa käytettiin sekä kansanomaista että ammattitermistöä, koska kuulijakunta oletettavasti koostui pääasiassa asiasta kiinnostuneista henkilöistä. Toinen artikkeli, joka oli julkaistu Arkkitehti-lehdessä, sisälsi ammattitermistöä ja perusteluita juuri arkkitehtuurin näkökulmasta. Kolmas teksti sen sijaan julkaistiin Länsi-Uusimaa lehdessä, jonka lukijakunta ei välttämättä olisi sisäistänyt pelkällä ammattitermistöllä kirjoitettua tekstiä. Tämän vuoksi kansanomaistus esimerkiksi Taj Mahal referensseillä puolsi varmasti paikkaansa viestin perille saamiseksi.
Tällä viikolla luettavana oli kolme lyhyttä tekstiä, joista kaksi liittyi Töölönlahteen ja yksi Tapiolaan. Töölönlahtea oli lähestytty monesta eri näkökulmasta. Ensimmäinen teksti oli puhe tai sen alustus, jossa kirjoittaja lähestyi aluetta omakohtaisena kokemusympäristönä sekä käsitteli sen merkityssisältöä asiantuntijana. Toisessa tekstissä kerrottiin ensin valmistuneen kilpailun faktatietoja ja loppupuolella siirryttiin arvioivaan kritiikkiin. Kolmas teksti oli yleisönosastokirjoitus, jossa pyrittiin maisemaan liittyvällä argumentoinnilla vaikuttamaan käynnissä oleviin liikennejärjestelyihin Tapiolassa.
Puheen alustuksessa hyödynnettiin kahta eri näkökulmaa aiheen tarkastelussa. Omakohtainen asukasrooli ja maisema-arkkitehtuurin asiantuntijan rooli - joiden avulla aihetta lähestyttiin hieman eri perspektiiveistä - sekoittuivat osittain toisiinsa tekstissä, mutta avasivat aihetta laajemmin kuin vain yhdestä suunnasta tehty tarkastelu olisi tehnyt. Näkökulmien osittainen vastakkaisuus myös paransi vaikutusta koska yleisölle annettiin enemmän samaistumisen mahdollisuuksia.
Toista tekstiä käsiteltäessä keskusteluissa otettiin esille pitkä aikaperspektiivi suunnittelun ja rakentamisen välillä. Jos aikajänne suunnittelusta toteutukseen on kymmeniä vuosia, voi ympäristö ja alueen viitekehys jo muuttua oleellisesti. Alkuperäinen suunnitelma ei ehkä enää toimikaan tai se ei enää ole "muodinmukainen". Kun suunnittelua tehdään merkityksellisesti yhdellä Suomen tärkeimmistä alueista aivan Helsingin keskustassa, voi ongelmaksi nousta myös se ettei mikään kelpaa. Suunnitellaan ja suunnitellaan uudelleen ja muutetaan sitten vielä kerran suunnitelmia. Suuren rakennuspaineen alaisella keskusta-alueella tulee ajan venymisestä muitakin ongelmia. Tekstissäkin pohdittiin ympäröivän rakentamisen puristuksissa olevan kohdealueen viherrakentamista. Kumpi ehtii ensin, rakennukset vai puisto? Kumman ehdoilla edetään? Keskustelussa pohdittiin voisiko puistorakenne olla määräävä elementti ja rakennuksilla ikään kuin täytettäisiin puistojen välitilat. Nythän tilanne on usein päinvastainen kun rakennuksilta ylijääneitä nurkkauksia ja epätiloja koitetaan pelastaa viherrakentamisella.
Töölönlahden eteläosassa sijaitseva kansalaistori sai kirjoituksessa negatiivista kritiikkiä autiudestaan ja pientyhmäkeskusteluissa oltiin pitkälti samaa mieltä. Suurten rakennusten suorat kiiltävät tai lasipintaiset seinät eivät keskustele torialueen kanssa ja Kiasman portaista puhaltava puhuri tekee alueesta varsinaisen tuulitunnelin.
Yleisönosastokirjoitus oli teksteistä mielenkiintoisin ja myös eniten keskustelua herättävä. Siinä kohdeyleisö ei ollut niin valikoitunutta kuin muissa teksteissä ja sen huomioiminen toi kirjoitukseen aivan erilaisen sävyn. Kirjoituksessa käsiteltiin lyhyesti aiheeseen liittyviä faktoja, ongelma sekä esitettiin oma mielipide tuettuna erilaisilla referensseillä. Myös vihjaava ratkaisu ilmaistiin kiteytetysti. Miten hyvin maisemallisiin ja taiteellisiin näkökulmiin perustuva asiantuntijateksti sitten puree asiasta päättäviin poliitikkoihin ja pitkälti taloudellisiin seikkoihin ja käytännön toiminnallisuuteen huomioiviin virkamiehiin? Kansanomaistaminen viittaamalla Oxford Companion to the Gardens teoksessa Taj Mahalin olevan samalla sivulla Tapiolan kanssa tuntui luettaessa hieman humoristiselta referenssiltä. Artikkelilla ilmeisesti kuitenkin oli vaikusta koska julkaisua seuraavana päivänä alueen suunnittelija oli tutustumassa kyseiseen teokseen A-osaston kirjastossa.
Demokratia ja argumentaatiotaito
Demokratia perustuu siihen että valitaan se vaihtoehto joka saa taakseen eniten kannattajia. Aina se ei tarkoita järkevimmän, taiteellisimman, taloudellisimman tai muulla tavoin parhaan vaihtoehdon valitsemisesta. Kannattajat tietyn aatteen tai mielipiteen taakse kerätään usein taitavalla manipuloinnilla, jossa oma etu ratkaisee. Verbaalisesti taitava puhuja tai hyvä kirjoittaja voi saada enemmistön mielipiteen käännettyä haluamalleen kannalle. Argumentaatiotaito eli kyky esittää väitteitä ja mielipiteitä sekä perustella niitä on erityisen tärkeässä roolissa oman sanoman läpiviemisessä.
Ajatellaan esimerkiksi seuraavaa väittelyä, jossa eri mieltä olevat herrat A ja B väittelevät puun kaatamisesta. A perustelee väitettään sanomalla "puuta ei tulisi kaataa, koska minä pidän siitä", joka on sinänsä ihan hyvä peruste. B taasen perustelee kaatamishaluaan sanomalla "puu tulisi kaataa, koska se on jo laho, minkä huomaa tämän puun harsuuntumisesta, lehtien tai neulasten määrän vähäisyydestä muihin saman lajin ja alueen puihin verrattuna sekä puun kyljessä kasvavista käävistä. Puu on siis vaarallinen ohikulkijoille, koska se voi myrskyssä kaatua jonkun päälle". Väittelijä B on näin ollen esittänyt huomattavasti A:ta enemmän perusteita ja oikeutuksia omalle mielipiteelleen ja puun kaatamiselle, jolloin yleinen mielipide voi hyvinkin kallistua B:n kannalle. Jos A haluaa säästää puun tulisi hänen perustella kantaansa paremmin, esimerkiksi sanomalla: "Puun etäisyys lähimmästä ulkoilureitistä on monta sataa metriä eikä siis voida olettaa että myrkyssä ohikulkijoita olisi sen kaatumaetäisyydellä. Koska puu on lajiltaan haapa, on sen pystyyn jättäminen kannatettavaa myös ekologian suhteen koska haapa tarjoaa elinympäristön monelle eri eläinlajille, kuten hyönteisille, haapaperhoselle, sienille sekä jäkälille". Väittely voi jatkua erilaisilla tarkennuksilla ja perusteilla ja lopulta yleinen mielipide yleensä kallistuu sen kannalle, joka on kyennyt esittämään eniten kohdeyleisöön purevaa argumentaatiota.
Argumentaatiota on syytä muokata kohdeyleisön mukaan. Mikäli kuulija- tai lukijakunta koostuu alan asiantuntijoista voidaan perusteita esitettäessä käyttää alan ammattitermistöä ja korostaa alaan liittyviä aiheita. Jos kohdeyleisönä taasen on asiasta mitään tietämätön kohderyhmä tai kohderyhmä on tuntematon, pitää argumentoinnissa käyttää yleistajuista kieltä ja vertauksia joihin kuka tahansa voi samaistua ja jotka kuka tahansa voi tulkita. Liian vaikean kielen käyttö tai monimutkaisten perustepolkujen luominen voi kääntyä itseään vastaan, jos kohdeyleisö ei ymmärrä lukemaansa tai kuulemaansa.
Tämä huomataan myös käsittelemissämme tekstiotteissa, jotka oli suunnattu erityyppiselle yleisölle. Puheessa käytettiin sekä kansanomaista että ammattitermistöä, koska kuulijakunta oletettavasti koostui pääasiassa asiasta kiinnostuneista henkilöistä. Toinen artikkeli, joka oli julkaistu Arkkitehti-lehdessä, sisälsi ammattitermistöä ja perusteluita juuri arkkitehtuurin näkökulmasta. Kolmas teksti sen sijaan julkaistiin Länsi-Uusimaa lehdessä, jonka lukijakunta ei välttämättä olisi sisäistänyt pelkällä ammattitermistöllä kirjoitettua tekstiä. Tämän vuoksi kansanomaistus esimerkiksi Taj Mahal referensseillä puolsi varmasti paikkaansa viestin perille saamiseksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)