Viime viikon kuva-analyysin kohteena ollut Richard Haagin suunnittelema puistoalue Bloedel Reserve herätti heti mielenkiinnon kohteeseen. Puistosta ennen tietämättömänä pohjapiirustuksen ja valokuvien kautta puistoon tutustuessani erilaiset mielikuvat risteilivät päässäni. Metsän ympäröimä erikoislaatuinen puisto, joka oli jakautunut neljään erityyppiseen kokonaisuuteen herätti paljon kysymyksiä ja maiseman tulkinta muutamien kuvien varassa jäi väkisinkin vajavaiseksi. Koska kuvissa näkyi neljä aivan erityyppistä aluetta heräsi heti kysymys kuinka alueet ovat liittyneet toisiinsa? Onko rajanveto ollut selvä vai liukuva? Tämä ei kuitenkaan suoraan selvinnyt kuvasarjasta.
Saimme kuva-analyysin jälkeen luettavaksi kolmen eri henkilön kirjoittamat artikkelit kyseisestä puistoalueesta. Jokaisen tuli valita yksi artikkeleista, lukea se ja valmistautua vertailemaan artikkelien sisältöä ja näkökulmaa kahden muun henkilön kanssa, jotka ovat lukeneet eri artikkelin samasta aiheesta. Itse sain luettavakseni Elizabeth K. Meyerin artikkelin, missä hän vertaili itse asiassa kahta Richard Haagin suunnittelemaa puistoa, Bloedel Reserveä ja Gas Works Parkia. Kirjoituksella oli paljon kertova otsikko "Seized by sublime sentiments - Between Terra Firma and Terra Incognita", jonka kääntäminen ja tulkinta tuotti hieman päänvaivaa. Lähes jokaiselle sanalle löytyi niin monta erilaista merkitystä ja koko lauseelle niin monta erilaista merkityssisältöä että otsikon kääntäminen jäisi väkisinkin vaillinaiseksi. Jääköön käännös siis tekemättä ja pohdittakoon kuvausta alkuperäiskielen monien merkitysten kautta. Otsikko kuitenkin kuvasti hyvin artikkelissakin esille tullutta seikkaa monivivahteisesta ja hämmästystä herättävästä mielikuvien maailmasta, joita Bloedel Reserve kävijässä herättää.
Elizabeth K. Meyer vertaa artikkelinsa alussa Bloedel Reserveä ja Gas Works Parkia toisiinsa sekä fyysisellä että psyykkisellä tasolla. Hän ottaa esille esimerkiksi sen missä ja kuinka puistot sijaitsevat ympäristöönsä nähden, mikä alueiden historia on ja kuinka rakenteet on toteutettu. Erityisen huomion hän antaa vedelle ja kuinka se yhdistää molemmat puistot ympäristöönsä. Bloedel Reservissä vettä on käytetty niin taidokkaasti että vierailija voi joutua haastamaan käsityksensä kiinteästä maasta. Toinen seikka joka molemmissa puistoissa on erityisen huomion kohteena on niiden historia, joka Gas Works parkissa liittyy pääasiassa pahoin saastuneeseen teollisuusympäristöön ja Bloedel Reservissä varhaiseen maankäyttöön metsänhakkuineen. Meyer tuo esille kuinka Haag on onnistunut valikoivalla muokkauksella tuomaan esiin paikan historialliset piirteet, jotka esteettisesti huojuvat kauneuden ja kauhun välillä. Alueen aikaisemman käytön maisemaan synnyttämiä haavoja ei ole peitelty, vaan ne on taidokkaasti jätetty vihjaamaan alueen historiasta.
Artikkelissa mainitaan myös uusi maisema-arkkitehtuurin suuntaus, jossa aiempi "tehdä jotakin paikalle" on muuntunut muotoon "tehdä jotain paikalla", joka tarkoittaa sitä että paikan henki ja historia tulee huomioida ja korostaa suunnittelussa eikä vanhaa ole syytä peittää uudella. Tämä on myös nykytrendi ja maisema-arkkitehtuurin koulutuksessa kiinnitetään siihen huomiota, kuten Meyerkin tekstissään mainitsee.
Meyer käy tekstissään läpi Bloedel Reserven alueet tai "huoneet" ja tuntuu olevan erityisen vaikuttunut toisesta alueesta - sammaltilasta, minkä hän nostaa esiin artikkelissaan moneen otteeseen. Siellä sammalen peittämät vanhat suuret kannot ja kaatuneet rungot sekä saniaiset ja varpukasvit rinnastavat vanhaa ja uutta ja luovat tunnelmaltaan alkumaailmallisen aika-avaruuden samanaikaisen kasvun ja lahoamisen prosessien kautta.
Tekstistä kävi ilmi että puiston kolmas osio, heijastuspuutarha oli alunperin 1960-luvulla Thomas Churchin suunnittelema, mutta Haag lisäsi siihen myöhemmin pensasaidan ja muutti tiiliterassin nurmikoksi. Sinänsä pienillä muutoksilla oli suuri vaikutus paikan kokemiseen, jossa piilikin Haagin työn nerokkuus, toteaa Meyer tekstissään.
Oli mielenkiintoista havaita kuinka suuren vaikutuksen puiston on tehnyt Meyeriin. Hän sanoo tunteidensa vaihdelleen hämmästyksen sekaisesta kunnioituksesta pelkoon ja kauhuun käydessään alueella. Hän toteaa että paikan kyky synnyttää suuria tunteita luo muutoksia yhteiseen tietoisuuteen ja stimuloi myös yksilön alitajuntaa.
Meyer ottaa myös esille aiemmissakin artikkeleissa käsiteltyjä termejä ja vertailee niitä toisiinsa. "Kaunis", "pastoraali", "pittoreski" ja "ylevä" (sublime) saavat jälleen uuden selityksen Meyerin tekstissä. Hän käyttää erityisesti viimeisintä termiä "sublime" kuvatessaan Bloedel Reserveä ja kuvaa termiä seuraavasti: laajat villit maisemat - rotkot tai vuoret tai myrsky tai taivas joka on niin voimakas tai kaunis että se herättää jumalatkin, kannustavat ylevään. Ylevä on liian iso ymmärrettäväksi jolloin se karkaa visuaalisesta tai fyysisestä kontrollista. Meyer käyttää hyviä vertauksia sanoessaan ettei puisto voi kilpailla esimerkiksi sukellusveneen teknologian, valtameren avoimuuden tai rannikkoa piiskaavan myrskyn voiman kanssa, mutta silti nämä rakennetut maisemat suhteellisessa pienuudessaankin uhmaavat rajoja.
Elizabeth K. Meyer harjoittaa myös itsekritiikkiä pyytäessään lukijoitaan armahtamaan hänen yrityksensä selostaa näkymätöntä ja ylevää tunnetta jotka häntä kohtasivat vieraillessaan puistossa. Hän pyytää lukijaa olemaan skeptinen ja kannustaa meitä lukijoita itse vierailemaan puistossa omien unelmiemme ja kokemuksiemme hahmottamiseksi. Tämä on yleisemminkin hyvä neuvo, koska jokainen yksilö kokee maiseman ja siihen liittyvät asiat oman kulttuuritaustansa, koulutuksena, esitietojensa ja muiden seikkojen vuoksi eri tavalla, yksilöllisesti. Jokaisella henkilöllä on siis oma näkökulmansa asioihin, mikä todennäköisesti tulee ilmi kun vertaa Meyerin artikkelia kahteen muuhun samasta paikasta kirjoitettuun tekstiin.
En päässyt osallistumaan ryhmäkeskusteluun, joten luen muiden aiheesta kirjoittamat blogitekstit (kunhan ne ilmestyvät) ja vertaan sitten omaa artikkeliani niistä esille tulleisiin seikkoihin.
Tässä muutamia kommentoituja blogeja:
http://kritiikkimielessa.blogspot.fi/2013/11/talla-kertaa-kurssin-keskustelussa-oli.html#comment-form
https://blogs.aalto.fi/vihreamaailma/2013/11/26/taistelutantereena-maisema-arkkitehtuuri/#comment-3
https://blogs.aalto.fi/markritiikkieeva/2013/11/27/4-luento/#comment-2
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti