perjantai 15. marraskuuta 2013

Pittoreski näkökulma rakennukseen

Caroline Constantin kirjoittamassa artikkelissa Barcelonan paviljongista nostettiin esiin yhtymäkohtia maisemapuutarhan ja paviljongin arkkitehtuurin välillä pittoreskin näkökulman kautta.

Pienryhmäkeskusteluissa avattiin ensin pittoreskin määritelmää, joka monelle ei ollut kovinkaan selvä käsite. Mielleyhtymänä käsite pittoreski tuntui useammalla yhdistyvän maalaismaiseen pastoraalimaisemaan ja maalaustaiteeseen, josta käsite lienee alunperin  myös lähtöisin. Eräs keskustelija toi esille mielikuvan söpöstä mökistä maalaismaisemassa missä lampaat kuljeskelevat; näkymästä joka muistuttaa jonkinlaista kiiltokuvaa tai kitchiä. Mielikuvia oli toki muitakin, mutta kovin laaja-alaisena käsitettä ei välttämättä ennakkoon mielletty.

Luetusta tekstistä kuitenkin ilmeni monia muitakin pittoreskiin kuuluvia seikkoja, jotka keskusteluissa otettiin esille. Esimerkiksi suunnitellut näkymät ja elämykset, jotka tilasta toiseen siirryttäessä avautuvat kulkijalle. Tässä oli Caroline Constantin mukaan myös selvä yhtymäkohta perinteisellä maisemapuutarhalla ja Barcelonan paviljongin välillä. Toinen maisemapuutarhan elementti, jonka Caroline Constant otti vertailukohdaksi Barcelonan paviljongin kanssa oli grotto, puutarhan mystinen luola. Varsinaisen luolamaisuuden sijaan yhtymäkohdat liittyivät kuitenkin esimerkiksi Alexander Popen grotossa hyödynnettyihin illuusioihin, laseilla ja peileillä aikaansaatuihin valoilmiöihin ja eriskummallisiin materiaaleihin ja objekteihin, jotka loivat mystisen ja epätodellisen ilmapiirin. Toisena esimerkkinä eriskummallisista asioista oli Wunderkammer, johon oli koottu, ei niinkään tieteellisin, vaan pikemminkin esteettisin perustein mitä eriskummallisimpia asioita ihmetyksen kohteeksi. Barcelonan paviljongin erikoiset materiaalivalinnat, lasiseinien heijastukset ja muut visuaaliset harhat vertautuvat edellisiin ja tarjoavat rationaalisen selityksen sijaan irrationaalista ja mystistä aistittavuutta Popen groton tapaan.

Artikkelissa esille tuotu Mies van der Rohen ajatus siitä että luonto lasin takaa nähtynä tarjoaa suuremman kokemuksen kuin suoraan koettuna aiheutti pohdintaa. Saako luonto  syvällisemmin merkityksen kun ei siihen olla suorassa kontaktissa? Jos säilytetään tietty etäisyys kohteesta ei suora empiirinen tutkiskelu ole mahdollista ja asiat jäävät enemmän mielikuvituksen varaan. Olisiko tässä myös yksi syy maisemapuutarhojen ha-ha vallihautoihin? Kun ha-han toisella puolella aukeava laidun eläimineen ja metsätaustoineen on katselu- vaan ei kosketusmatkan päässä, avaako mielikuvitus uusia ovia ja tekee maisemasta rikkaamman ja mystisemmän, ikään kuin todellisuutta suuremman paikan?


http://sparklebrighter.com/wp-content/uploads/2013/08/view-from-my-window-1920x1080.jpg

Pittoreskin maisemapuutarhan ja Barcelonan paviljongin välinen yhteys löytyi myös tavasta jolla kohde aistitaan. Katsoja johdatellaan maisemasta tai tilasta uuteen toinen toistaan seuraavilla, yllätyksellisillä, nurkan takaa avautuvilla jännittävillä ja mystisillä houkutuksilla. Kokijan rooli on ikään kuin ohimenevä ja hetkellinen kun hän kulkee läpi sarjan erilaisia elementtejä ja materiaaleja. Paviljongista keskusteltaessa edellä mainittu piirre ilmeni myös siinä ettei tilan katsottu olevan asuttavaksi tai edes oleskeltavaksi tehty ja ovetkin sisältyivät rakenteeseen vain siksi että ne voitiin sulkea kun näyttely ei ollut avoinna.

Voi olla että käsite pittoreski sai keskustelujen ansiosta laajemman merkityssisällön, mutta en ole varma selvensikö tämä käsitteen tuntemusta vai sumeuttiko se sitä entisestään laajuutensa vuoksi.

Puhuimme myös yleisesti esteettisestä elämyksistä ja siitä pitääkö elämys aina saavuttaa taidenautinnosta tai mikä oikeastaan on taidetta. Esteettisestä elämyksestä otin esimerkiksi jalkapallo-ottelun, jossa Monroe Beardsleyn arvottamisen kriteerit - yhtenäisyys, kompleksisuus ja intensiivisyys - toteutuvat. Ottelun käänteitä seuratessa lajista kiinnostunut yleisö kokee usein sekä yhteisöllisesti että yksityisesti niin voimakkaita tunteita että muut asiat hetkeksi unohtuvat. Kokemus on siis intensiivinen. Jalkapallo koostuu useista erilaisista osatekijöistä, joiden välille syntyy yhtenäisyyttä eli koherenssia ja täydellisyyttä. Näitä ovat esimerkiksi pallon liike nurmella, pelaajien koreografiat ja henkilökohtaiset taidokkaat suoritukset kentällä sekä yleisön vaikutus. Kun pelissä syntyy maali on elämys kliimaksikohdassa ja yhteisöllisellä riemulla (tai murheella) ei ole rajoja.  Jalkapallo on parhaimmillaan taidetta.


http://i2.cdn.turner.com/cnn/dam/assets/130918153717-merkel-football-euro-2012-horizontal-gallery.jpg

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti